lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kookos-kasvispata spaghetilla

Innostuin vielä tänne kirjoittamaan myös omasta kehittelemästä reseptistä, joka on sopiva vaihtoehto liharuoalle ja terveydelle. Kehitin ainekset kaapista löytämilläni vihanneksilla ja pakastimesta.

1 sipuli
1 kesäkurpitsa
pakastevihanneksia (kuutioina, suikaleina..jne..), itse käytin juureskuutioita.
Haricots Papuja
Paprika
Herneitä
Parsakaali

Liemi pataan ;

4-6 dl vettä
1-2 tl suolaa
1-2 tl mustapippuria
1 tl currya 
2 tl soijakastiketta
1 kasvisliemikuutio
1 tl Grillimaustetta
1-2 tl oreganoa
Hiukan Herbamaren yrttisuolaa
-Sekoita hiukan lientä.
 
Myöhemmin Kookosmaito

Spaghetti

Voit hyödyntää kaikkea kasviksia, mitä löydät jääkaapista tai pakastimesta. Omassa reseptissäni käytin ylhäällä mainittuja vihanneksia eli paprika, kesäkurpitsa, haricots papuja, sipulia ja pakasteesta löytämän juureskuutioita, mikä sisälsi porkkanaa, lanttua, palsternakka ja retikalla.  Valmistele liemi valmiiksi, mittaamalla sopivan veden määrän pataan ja mausteita.
Aloita kuitenkin niistä hedelmistä, jotka löydät jääkaapista esim; sipuli. Kuori sipuli ja pese, puolita ja pilkkoa hienonnetuksi, puolikaiksi rinkulaiksi tai pyöreiksi renkaiksi. Sillä ei ole väliä miten leikkaat, kuhan teet ruokaa rakkaudella. Pese kesäkurpitsa ja pilko kuten haluat. Paprika samoin, mutta poista siemenet. Laita vihannekset maustettuun liemeen ja sekoita hiukan, että kaikki menee sekaisin. Koska tämä on yksinkertainen resepti, tätä on myös helppoa tehdä mikäli ei jaksa lähteä kauppaan ja tietää, että jotain vihanneksia löytää jääkaapista tai pakastimesta. Myös mausteita voi oman maun mukaan laittaa, jos haluaa tulista kookos-kasvispataa voi lisätä chiliä. Kun olet saannut kaikki vihannekset pataan valmiiksi, laita uuniin 200-astetta aluksi, padan valmistus uunissa kestää n. tunti ja 50 minuuttia, riippuen uunin tehokuudesta. Lisää puolivälissä kookosmaito ja sekoita. Jos kasvikset ovat kypsiä on pata valmis.

 Tarjoa kookos-kasvispataa pastan, spaghettin tai riisin kera, myös perunat käy hyvin. 

Hillo-/Marmeladipullat

Laitan tähän itsetehdyistä Hillo-/Marmeladipullista ohjeta, jos joku on itsekin kiinnostunut lukemaan tai kokeilemaan uutta!

Pullat on tehty perustaikinasta eli pullataikinasta :                               


1 litra maitoa
50 g hiivaa
1 rkl kardemummaa
1 kanamuna
1 tl suolaa
2 dl sokeria
150 g voita/margariinia
11-12 dl vehnäjauhoja
raesokeria tai tomusokeri

Valitse oma mieleisesi Marmeladi tai Hillo 

Voitelua varten yksi kanamuna

- Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva sekaan niin että se on sulannut. Sekoita mukaan kardemumma, suola, sulannut voi/margariini, kanamuna ja sokeria. Lisää pikku hiljaa hiukan vehnäjauhoja kerrallaan ja sekoita kunnolla, että ei jää paakkuja. Lisäile vehnäjauhoja niin kauan taikinaan, että se alkaa näyttää pullataikinanmassalta. Kun olet saannut taikinan valmiiksi, laita kulhon päälle liina ja siirrä mahdollisemman lämpöiseen paikkaan. Kun taikina on ollut 30 minuuttia lämpöisessä paikassa voit tarkistaa, että onko se kohonnut. Jos ei anna vielä 5 minuuttia lisää aikaa tai jos on voit valmistella itsellesi puhtaan työpöydän, johon levität hiukan vehnäjauhoja. Kaada taikina työtasolle ja vaivaa hiukan, että se on pyöreä. Jaa puoliksi taikina ja siirrä toinen taikinan puolikas odottamaan, joko työtasolle tai voit laittaa sen takaisin kulhoon, peitä liinalla ettei kuivahda. Kun sinulla on eka taikinan puolikas työpöydällä, vaiva pullataikinaa ja muodosta pitkon mallinen taikina. Aloita ottamaan pitkosta irti saman kokoisia paloja ja siirrä sivulle kunnes olet saannut kaikki pitkosta pilkottua. Pyöritä pullapaloista pyöreänmuotoisia ja laita leivinpaperin päälle. Kun olet saannut kaikki pyöritettyä pyöreiksi, ota toinen taikinanpuolikas ja tee samoin kuin ensimmäiselle.
Laita leivinpaperien olevien pullien päälle liina, jotta ne saa vielä hiukan kohota. Siisti työpöytääsi ja varaa valmiiksi yksi kanamuna, joka rikotaan suoraan lasiin ja suti. Ota yksi lasi ja yksi haarukka. Kun pullat on kohonneet hiukan, ota ensimmäinen pellillinen pullia käsittelyyn, kasta lasin pohja vehnäjauhoihin ja paina pullan keskelle u muotoinen kuvio, ota haarukka ja pistele u-muotoisen kuopan pohjalta reikiä, sillä autat että pulla kypsyy myös alhaalta päin kevyesti. Tee jokaiseen pullaan sama juttu ja valitse mieluisin hillo tai marmelaadi, jota laitat pullan keskelle. Voitele lopuksi ja paista 200-asteessa tasaisesti ruskeaksi. Tee samoin toiselle pellille ja odota, että eka pellillinen on valmis. Kun pullat ovat valmiita, ripottele joko tomusokeria tai raesokeria. Tarjoa kahvin kera!
Itse tein pullat Aprikoosimarmeladista ja Mansikkahillosta.


Uudet kuulumiset!

Yksi aamu voi muuttaa kaiken kokonaan uuteen alkuun, joka seuraa elämän aikana pitkällekin. Heräsin aamulla normaaliin koulu päivään 15.5 ja tein kaikki kuten ennenkin normaalisti eli puin, söin ja lähdin koulua kohti. Puoli tuntia kului kunnes puhelimeni soi, sinä hetkenä ajattelin että vastaanko vai en kesken tunnin. Otin puhelimen ja lähdin äkkiä käytävälle, vastasin puhelimeeni josta vastasi iloisesti mies, joka tarjosi töitä minulle öljyjalostamon ravintolasta. Lupauduin lähteä tulemaan ja niin teinkin, sanoin opettajalleni että "minun täytyy mennä töihin" ja pakkasin koulutarvikkeet laukkuuni ja lähdin kohti uutta työpaikkaa. Tap
asin siellä kolme mukavaa henkilöä ja ekana minulle tarjottiin kahvia! Se teki minuun ihanan vaikutuksen, että tarjottiin edes kahvia, koska tykkään kahvista ja ehkä he arvelivatkin sen, että Suomalainen on kahvin perään heti! Hassulta kun kuulostaakin. Kahvin jälkeen aloitin heti työt ja tunsin oloni tervetulleeksi heti. Sain uutta työtarjousta seuraaville päiville ja tein parhaani mukaan tiskitöitä ja autoin parhaani mukaan linjastonhoidossa eli pöytien puhtaudella, liinoja tarpeeksi, lasit jne.. oli saatavilla kun ne loppui kesken. Tein heihin vaikutuksen ja olin itsekin itsestäni ylpeä ja koin sen aikuistumisen kannalta hyvänä kokemuksena. Sain ekan palkkani käteisellä ja tein sen jälkeen järkiostoksia, ei tietenkään tuhlaamalla rahojani heti. Ostin itselleni uuden paidan, ostin kallista nettiaikaa puhelimeeni, ostin uuden laukun ja uudet kengät ja uuden hiusvärin hiuksiini. Sijoitin itseeni paljon rahaa, mutta onneksi säästöön jäi muutakin varten rahaa, mitä sitten ikinä tarviikaan ostaa. Oon käynny myös kevään aikana monta kertaa suuhygienistilla, joka on raaputtanu hammaskiven ja laittanut jotain fluoripitoista tahnaa hampaisiini. Viime kerralla sain sinisentabletin, jota piti pureskella purumaiseksi ja vielä purskuttaa suussa joka paikkaan sitten vasta vedellä huuhtoa ylimääräiset pois, tällöin näihin kohtiin mitkä oli huonosti pesty niin jäi sellainen liila/sininen väri, jolla hammashygienisti katsoi ja näytti miten voi parantaa suoritusta hampaiden ja välien puhdistuksessa.

Itselläni on hyvä tunne siitä, että miten asiat on lähtenny etenemään työnkannalta ja oman terveyden. Enään ei tarvitse pelätä sitä, että mistään ei löytyis töitä tai mistään ei saa rahaa. En osaa tunnetilaani kuvailla kuin vain mahtavaksi. Pystyn olemaan itsestäni ylpeä, että olen saavuttanut jotain elämässäni ja olen päässyt haaveissani etenemään. Kuulumiseni löytyy myös monia muita hyviä asioita kuten itsetehdyt hillo/marmeladipullat, joita oli tapana Suomessa töissä tehdä vanhuksille, mutta nyt itselleni ja tuttaville. Tein kaksi pellillistä ja ajattelin myös että kirjoitan blogiini reseptejä hiukan, omista kokeiluista ruonsuhteen. Alan tämän päivityksen jälkeen kirjoittamaan tästä hillo/marmeladipullista, mitkä varmasti on monen mieleen! :)

torstai 4. toukokuuta 2017

Meidän arki kihloissa

Havahduin yhden kerran illalla, että mä voisin kertoa meidän suhteesta tänne hiukan eli meidän arjesta kihloissa. Kuitenkaan meillä ei mitään spesiaalia tapahdu suhteessa eikä paljoakaan hehkutetta sosiaalisessa mediassa. Miehen mielestä kihloissa oleminen meinaa hänelle sitä, että kaikki pelikortit heittää pöydälle ja näyttää että "tässä oon, valitse tai et!" , ehkä kuulostaa hiukan omituiselta mut ideana erittäin hyvä ennen kuin astuu yhteisessä elämässä eteenpäin eli naimisiin. Mulla henk.kohtaisesti ei oo mikään kiire hypätä eteenpäin yhteisessä elämässä. Mulle on tärkeämpää se että nään sen henkilön ensi vuoden ajan saman katon alla, että tiiän/uskaltaudun elämään kyseisen henkilön kanssa loppuun asti. Kuitenkin hiukan epävarmoja fiiliksiä on ollut monet kertaa eikä sitä ikinä tiedä onko tää sitten totta vai ei! Mutta oon sinnittely joka päivä mieheni rinnoilla, koska haluan hänen kanssaan olla ja meillä on samat kiinnostuksen kohteen. Huomasin kuitenkin lasku-virheissäni virheen , koska olin 17-vuotias silloon kun ekan kerran kohtasimme netissä! Ja tuolloin vuosi  oli 2013 eikä 2014. Joten korjaan sen tässä blogimerkinnässä, että olemme tunteneet toisemme 4 vuotta tai ainakin heinäkuussa tulee 4 vuotta täyteen ja ensi jouluaattona 2 vuotta täyteen kihloistamme. Ehk mietitte, että mitä mun vanhemmat on meistä aattelu esim; ikäerosta!? - Aluks vanhemmille se oli iso hämmästys , ett kenen kanssa juttelin pitkät päivät puhelimessa tai tietokoneella. Kun koitti 2015 syksy, ajattelin että tässä tulee hulluks jos ei pääse näkemään tätä kyseistä henkilöä ja päätin sitte lyödä päivän lukkoon että tuun lokakuun vaiheilla. Mietin hetkisen kuinka kertoa omille vanhemmille ettei ne huolestu ja keksin pienen valeen, joka todellaki tuntu naurettavalta! Mut keksinpä kertoa että oisin menossa parhaan kaverin kanssa laivalla risteilemään Tukholmaan, kuitenkin todellisuudessa menin yksin laivalla Tukholmaan. - Kyllähän siinä omatunto kolkutti, että oisko sitte kuitenki pitänny matkan aikana kertoa perheelle ett oon yksin laivassa. Mut en mä sitte sen kummemmin viittiny koska odotin innoillani pääseväni näkemään kyseisen miehen Tukholmassa. Laivamatka yksin oli aika jännittävä kokemus, koska en ole nuoruus ajoillani käynny laivalla toisessa maassa paitsi vauvana kyllä tuli Ruotsissa käytyä, joten ei ihan uunona menty laivaan. Näin siinä sitte ennen laivaan nousua Helsingissä miehen isoveljen, joka työskenteli kyseisessä laivassa ja hän auttoi minut laivaan. Jännitihän se mennä laivaan yksin , mut tsemppasin itteäni sillä että nään hänet vielä! Pidin koko matkan yhteyksiä kyseiseen mieheen sekä vanhempiini. Joten kyllä se oli huikea kokemus! 

Meidän arjesta kihloissa  löytyy paljon omia rutiineja sekä yhteisiä. Yleensä se olen minä, joka aamulla hyppään sängystä ylös keittämään kahvit ja laittamaan itselleni aamupalaa, joskus käyn aamusuihkussa piristäytymässä. Kuitenkin kun opiskelen aamuni alkaa jo klo 7:00, jolloin puen ylleni vaatteet ja menen tekemään aamupalan ja sen jälkeen loppuvalmistelut kuten ; hampaiden pesu, meikkien laittaminen, hiusten harjaaminen ja tarvikkeiden pakkaaminen opiskelua varten mukaan. Joten mulla siis menee noin 45 minuuttia aamuisin saada itseni kuntoon ennen kuin lähden ovesta ulos. Mieheni vielä nukkuu silloin tai joskus hän herää näpyttämään puhelintaan tai katsomaan televisiota, joten ohimennen tulee annetua pusu toisillemme. Mieheni siis on vielä lomalla jonkin aikaan ennen kuin hän itse lähtee töihin ja hänellä sitten alkaa klo 5:00 arki. Kun pääsen kotiin yleensä vaihdan vaatteet ja keitän kahvia. Mieheni tekee kotitöitä tai istuu tietokoneella. Iltaisin sovimme kumpi tekee ruoan ja syömme samoihin aikoihin ruokapöydän äärellä. Meillä on ollut tapana iltaisin katsoa yhdessä elokuva tai jokin ohjelma youtuben kautta, joskus olemme liikenteessä tai sitten vain jompi kumpi istuu tietokoneella ja toinen tekee omiaansa. Yleensä se olen minä, joka menee omaan rauhaan huoneeseen piirtämään tai useimmiten kirjoittelen viestejä kavereilleni tai pelaan, katson televisiota. Joten toivon kylläkin hartaasti, että meillä tulee olemaan uusia asioita edessä sekä haasteita!
Kiitos että luit tämän postauksen, laittapahan alas kommentiin mitä toivot mun kertovan kaikille! 👇

torstai 6. huhtikuuta 2017

Hammaslääkäri

Mulle juolahti eilen tulla tänne kirjoittamaan hammaslääkäristä ihan rehellisesti ja omia mietiskelyjä siitä. Kirjotin oman puhelimeni muistioon kaikkee mahdollista siitä mitä itselläni on kokemusta. Moni varmasti on sitä kantaa, että he ei yksinkertaisesti siedä mennä hammaslääkärin tuolille ja moni taas on uhkarohkeita, vaikkakin pelkää hammaslääkärinkäyntiä ja sitten ne loput ihmisistä on niitä, jotka menee ilman ongelmitta sinne hammaslääkärin tuolille eikä pelkää. Itse ehkä kuulun ensimmäiseen kategoriaan, koska itselläni on ollut hiukan huonoja kokemuksia hammaslääkäristä. Tämän tekstin aiheen sain päähäni siitä kun luin eilen iltalehden tai olikohan se iltasanomista, että "nuoria joutuu viikottain teho-osastolle hoitamattomista hampaista".Omasta mielestä nykynuorella ei edes ole varaa maksaa kalliita hammaslääkärikuluja, muistan ainakin omalta kohalta että mulla meni runsaasti rahaa hammaslääkäri kuluihin kun täytin 18-vuotta. Noh, onneks sai työttömyys tukea muuten en olis pystyny maksaa niitä vaan jäänny tyhjän päälle kuten nykyään monella nuorella ei ole edes työttömyystukea tai opintotukea jne.. Mun mielessä siinä kohdin mättää joku pahasti kun yhteiskunta ei ota huomioon oman kansan ihmisiä pahemmin. tämähän on mun mielipide, mutta jokaisella on omat kantansa politiikassa jne.. Mutta tähän aiheeseen liittyen mulla on paljon kokemuksia hammaslääkäri ajoilta ja tulee olemaan jatkossakin ja kerron näistä hiukan tarkemmin. Ensimmäinen oireilu oli kait 16-17 vuotiaana kun oli ihan tavallinen hammassärky se meni nopeesti ohi ja ajattelin sitte että se otti itteensä kylmästä. No viikkoa myöhemmin ilmesty pieni valkoinen märkäpatti yläikeneen, soitin sitte Kuusankosken päivystykseen, jossa annetiin aika tulla näyttämään. (En paljasta erityisemmin mikä hammaslääkäri on kyseessä, mutta paikakunnan kerron). Kun aika koitti , sain hammaslääkärikseni nuorehkon blondin, ilmeisesti ulkomaalaistaustainen ja puhu kyllä hyvin suomea. He sitten kattoi sitä ikenessä olevaa pattia ja otti röntgenkuvan, hammaslääkäri vain vastasi että "ei tässä kuvassa mitään näy oikeen, että vaikuttaa olevan terve hammas ja tää näyttää aftalta". Sain sitten afta lääkekuurin ja laitoin viikon ajan aamuin ja illoin voidetta siihen patin kohtaan eikä se hävinnyt mihkään. Oletin sitte ettei tässä oo vikaa ja sitte keväällä se alkoki sattumaan enemmän mitä olis luullu, otin taas yhteyden samaan kyseiseen paikkaan ja sieltä vastattiin että "tässä on uusi aika". Uuden ajan koitettua menin uudestaan ja he otti uudelleen röntgenin ja sitten sieltä tuli epämääräinen vastaus "sun verisuoni hampaassa aiheuttaa tätä kipua, koska se painaa hermoa". Olin hiukan hämmilläni ja ne sitten alko poraamaan sitä ja teki verisuonelle leveemmäks sen kulkutien. Ei menny ku taas vähän aikaan ja patti hiukan suureni ja kipu voimistu. Ajattelin uudestaan ottaa yhteyttä hammaslääkäriin, mutta otin paikalliseen. Siellä ne sitte uuestaan katteli röntgenillä ja totes vaan "nyt tää juurihoito alotetaan", menin hiukan shokkiin koska en tienny mitä siinä tehdään ja sanoin sitte että "hei nyt mua pelottaa", tää ilkeä hammaslääkäri nainen sitte totes että "turhaan valitat, ollaan me susta tiedetty aina että haluat lipsua pois paikalta". Olin silleen että mitä ihmettä tää on että voiko näin asiakasta kohden käytäytyä ja väittää, että hän lipsuis pois paikalta vaikka asiakas sanoo että "häntä pelottaa". Missä kohden menee väärin ja missä ei ?? sitä en sitten tiedä, mutta mulla jäi siitä pahamieli ja traumat ettei edes voitu kertoa että mitä tehdään ja vielä sen perään solvattiin että "joo ei tää kestä ilman puudutusta olla".  Ei siinä sitte mitään, mut passitettiin Kuusankoskelle hoitamaan juurihoidon loppuun ja kesti kokonaisuudessa puoli vuotta. Sen jälkeen en käynny hammaslääkärissä, koska en uskaltanut mennä niin törkeiden hammaslääkäreiden luokse. 2015 joulukuussa sitte alko vasemman puoleinen poski turvoa ja särky oli erittäin kivulias, muistan kuinka hankasin naamaani karheeseen pyyhkeeseen, joka helpotti suuresti. Menin sitte ennen kihloja käymään täällä Ruotsin puolella yhdessä paikallisella hammaslääkärillä, jolla oli hiukan omasta suvusta taustaa suomesta. Hän otti uudelleen röntgenkuvia ja totesi, että siinä juurihoidetun hampaan vieressä olisi juurihoitoa vaativa hammas tai olikohan se sitte toinen puoli. Ei harmainta aavistustakaan.. Muistelin vain kuinka kävin suomen puolella yhden toisen paikkakunnan hammaslääkärin vastaanottolla, jossa multa porattiin puoliks reikänen hammas, hammaslääkäri kuulosti epäilyttävältä mut mulla heräs mieles yks kysymys ja se kysymys oli että miksi hän ei porannu sitä ihan kokonaan valmiiksi? Annoin ihan olla kunnes sitte tänne ruotsiin lähtiessä huomasin sinne ilmestyneen mätäpaiseen, en tiedä kuinka mua huvitti se tilanne kun mä näin sen mätäpaiseen siinä korjatun hampaan yläpuolella. Noh tietenki muistelin sitä ku olin suomen puolella ja se hammas silloon korjattiin puoliks nii se oli sen jälkeen niin kipee, että mä jo luullin kupsahtavani sohvalle. Muistan sitte varaneeni ajan suomessa ja siellä si otti venäläinen hammaslääkäri vastaan joka ei edes osannut suomea ja pyysi tänn toisen siihen mukaan, mutta taas samaa rataa meni niin ku ekassa kerrassa.

Ihmetteli röntgenkuvaa ja totes "ei tässä näy mitään", en voinnu muuta sanoa ku heippa ja sitte ruotsin puolella sain tänn viikon tiistaina diagnoosin, että siellä on iso reikä, jossa on kuollu ilmeisesti kaikki hermot niin että mätää sieltä löytyy. Ei siinä muu auttanu ku kesäkuulle aika varata ja nyt toivottavasti ei mene etenemään aivoihin päin. Mutta muistakaa pestä hampaat ja pitäkää hammasväleistänne huolta. Hammaslääkäriä ei tarvitse pelätä, jos on mukava ja ymmärtäväinen vastassa! Kysyä multa saa lisää ja mielelläni vastaan. Tällä hetkellä mulla menee kaikki hyvin, koska tiedän saavani hampaat kuntoon :) Hyvää loppuviikkoa teille kaikille! :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ruokavalion muutos

Mun tapana on aina hemmottela itteäni kaikella herkuilla kuten sipseillä ja kekseillä kuten Oreon-keksit jne.. Mut se on jäänny mulle pahaks tavaks ja oon sen kokennu monelta kohalta aika haastavaks lopettaa, koska on koukuttunu sokeriin! Sokerista mulle ei tuu mieleen muuta kuin ett vain koukuttavaa ja voi liiallisena määränä aiheuttaa Diabeteksen. Mulla on välillä heränny huolia siitä, että onko mun verensokeri hyvä vai huono. Joten oon päättäny laittaa herkuttelulle kuria ja yrittäny tähän asti välttää sokerisia herkkuja!
En silti ryhdy miksään terveellisen ruoan hehkuttajaks tai vegaaniksi. Mulla ei mee nuppiin vegaanien elämän tapa, että mistä he saavat tärkeät vitamiinit kuten ; omega 3 , kalsium jne.. Okei, oon itte kala-allergikko, joten harvasta ittekään saa omega 3, ilmeisemmin vain leivän päälle laitettavasta voista saa hiukan omega 3, mut se ei kuitenkaan riitä ja siks tässä on yrittäny tutkia, mistä mahtais saada omega 3 ? Jos teillä on vinkkejä kala-allergikolle niin otan neuvoja vastaan mielellään. Suomessa kärsin hirveästi vitamiinin puutteista ja siitä etten tarpeeksi saannu energiaa ruoasta, joten yöunetki meni päin seiniä ja naamaan ilmestyi finnejä.
Täällä huomatessani Ekologisen mahdollisuuden ruoanlaadussa oli mulle todella yllätys. Oon ekologista ruokaa syönny tähän päivään asti ja huomannu , kuinka finnit on hävinny naamasta ja kuinka oon piristyny todella paljon niin että saan unen päästäkin kiinni.
Ekologisesta en paljoa hihku, koska se on ihan sama mitä syö, koska ei ekologinenkaan ole täysin terveellistä ruokavaliota sekä alkuperä maa ei välttämättä ole se kotimaa vaan ulkomaa. Mulla ei ole sen enempää kommentointia ekologisesta ruoasta se on jokaisen oma päätös mitä syö. Pitää kuitenkin muistaa kunnioittaa toisia siitä huolimatta! Mun yritys on ollu yrittää päiväs syödä hedelmiä sekä ihan vihanneksia. Oon ottanu opiskeluun mukaan banaania, koska ei ikiin tiiä koska nälkä iskee, harvoin kuitenkaan tulee syötyä kun alkaa miettimään ettei se banaani olekkaan hyvää. Lemppari hedelmiini kuitenki lukeutuu ; mandariini, ananas ja päärynä.
Mulle aina maistuu kaikki ruoka paitsi ei kaalilaatikko tai kala-ruoat. Itse yleensä tykkään kehittelä omia ruokia kuten Lasagneen lisätä kasviksia, jolloin siitä tulee herkullinen ja mehevä. Elikkä luovuutta multa löytyy kun teen ruokaa. Vaikka opiskelin itseni kokiski, se ei tuntunnu mulle oikealta alalta ja se tuntu siltä että siihen oli "pakoitettu" , koska äitini ei tykännyt/halunnut, että ryhdyn opiskelemaan logistiikka-alaa. Onneks nyt ku on täysikänen ja aikuinen mulla on varaa itse päättää mitä elämältäni haluan ja se on just sitä ett haluan oman perheen ja tulevaisuudessa tehdä työtä auto-alalla.
Taatelikakku
Ruokaan liittyen tykkään myös sikana leipoa kaikenlaisia, varsinki kokeilla. Oon väsänny kakkuja ja piirakoita kuten ; porkkanapiirakka, mustikkapiirakkaa, mansikkakakkua, suklaakakkua ja kuivakakuista ; tiikerikakku ja taatelikakku. Eli osaan kyllä  olla "herkkupeppu", vaik kuink sanoisin aloittavani sokeridieettin. Mut se ei aina onnistu, koska sorrun yleensä kahvin kanssa ottamaan yhden tai kolmen keksiä.  Tänn tekstin alla on osa mun tekemistä luomuksista ja enemmän tahonkin jatkossa kehittelä ja tehdä ruokia. Yks parhaimmista on ollu oma tekemä hampurilais-lautanen, joka sisälsi omaa tekemää majoneesikastiketta hampurilaisissa sekä pihvit ja sämpylät oli valmiiks ostettuja tietenkin tai muistaakseni kerran tehtiin omat pihvit jauhelihasta, johon oman maun mukaan lisäsin mausteita. Ja tietenki ei unohtamatta suolakurkkuja, salaattia sekä ranskalaisia! Ateriasta tuli hyvä ja alhaalta löytää kuvaa annoksesta.
ImmelletyPerunalaatikko jouluna







Mustikkapiirakka
Oma tekemä Hampurilais-annos

Oma tekemä Lasagne uunissa 



torstai 9. maaliskuuta 2017

~ Beautiful Dreams ~

Tulin esittämään uuden nimen tälle blogilleni, koska olin vanhaan tyytymätön. Mulla usein lyö pää tyhjää enk osaa keksiä nimiä blogiin. Kuitenkin havahduin yksi ilta ajattelemaan, jos blogini olisikin ~ Beautiful Dreams ~ niminen. Pitkään mietin, että jaksanko vaihtaa, mutta kyllä, jaksoin. Jaksamisesta on ollut kiinni vähän kaikki, koska 4 päivää viikossa opiskelee 4 tuntia, vaikka se ei tunnu monista pitkälle ajalle on se kuitenkin mulle ollu tosi suuri asia opiskella lisää kieltä. Monille on tullu harhaluuloja siitä ettenkö osaisi Ruotsinkieltä, mutta kyllä minä osaan perusasiat ruotsinkielestä, mutta vaikeimmat sanat en osaa. Havahduin myös siihen, että haluan opiskella Logistiikka-alaa, koska tavallaan mun suvussa on ollut autoalan-ihmisiä hyvin paljon ja haluan jatkaa perinnettä.

Koska ajattelin vaihtaa blogini nimeä, oli mun myös vaihdettava teema tähän synkkäiseen blogiin. Haluan jatkossakin enemmän iloisempia aiheita tänne jaella lukijoiden kesken. Mutta kuulumisiin ;
Toistaseks hyvin on menny, vaikka välillä onkin ollu oma itsetunto alhainen, välillä tuntuu ettei mikään suju hyvin ja taas todellisuudessa kuitenkin menee, joten siitä saa oman itsetuntonsa kanssa riidellä kumpi on oikeassa minä vai itsetunto. Olen havahtunut siihen, että haluan muuttua ihmisenä aikuisempaan päin, mutta minkäs teet kun vanhat muistot painaa päässä kuin rekkallinen puukuormaa. Syyllisyyden tunne, joka asiaa kohtaan on ollut todella korkealla ja pienestäkin jo itseäni syytän ja mietin miksi olen tässä. Mutta niin ei tästä nyt mennä mihinkään angstiin, kuitenkin on hyviä asioita kerrottavana. Mulla on hirveästi sellaisia toiveita, mitä elämältäni haluan.
Haluan saada oman perheen, kokeilla monia työ vaihtoehtoja jne. Tällä hetkellä kuitenkin oon keskittynyt opiskelemaan ja toteuttamaan haaveitani. Hyvin paljon oon lukennu Iltalehteä ja iltasanomia netistä, samoin myös seurannut tätä Putousta, missä vaihtui kokonaan näyttelijät uusiin. Minussa se herätti ensin surua, koska ne vanhat tutut näyttelijät hävisi, jotka oli hauskoja ja luovia. Nyt kun on hiljalleen alkannut katsoa netistä näitä uusia on löytänny hiukan sen saman hauskuuden, mitä vanhoissa putous-kaudessa oli. Hahmoista vain on tullut yksinkertaisesti tylsiä, mutta muissa tapauksissa kauden muut jaksojen klipit jne on kiinnostavia ja hauskoja. Tämä kuitenkin oli oma mielipiteeni putouksesta eikä ole tarkoitus ketään todellista fania raivostuttaa. En kuitenkaan katso muita suomalaisia viihdeohjelmia, koska ei ole aikaa eikä huvita.

 Mutta kuluneen aikana oon erityisesti huomannu, kuinka pienet teot voi olla parisuhteessa hyväksi. Nimittäin keksin miehelleni tehdä kuponki-kirjekuoren, jossa on kaikenlaista lupauksia/toteutuksia kuten ; elokuvaa yhdessä katsominen, lenkkeily, aamupalan tarjoilu jne.. Kun tein tämän yllätyksenä miehelleni hän ilahtui aivan valtavasti ja joka päivä hän ottaa yhden kupongin, joka sitten yhdessä toteutetaan. Tämän hauskan asian tarkoituksena oli saada meidän suhteeseen enemmän aktivisuutta ja yhdessä olo aikaa, koska sitä on huomattavasti jäännyt vähemmälle. Kuhan saan nappastua ideastani kuvan laitan sen tänne näytettäville.

torstai 2. helmikuuta 2017

Kuka olen ?

Hei! Nyt on niin hyvä mieli, että on pakko tulla itsestäni kertomaan teille kuka olen!

Tässä hiukan ittestäni ; 

Mikä on nimesi ? : Nimeni on Janica

Minkä ikäinen olet ? : Olen 20-vuotta, täytän helmikuussa
                                       21-vuotta

Missä olet syntynyt ? :  Porvoon Keskussairaalassa 1996.

Mistä olet kotoisin ? : Etelä-Suomesta.


Missä asut tällä hetkellä ? : Asun Ruotsin puolella, Tukholmasta noin
                                                etelään päin 45 minuuttissa.

Oletko naimisissa/kihloissa/parisuhteessa/sinkku ? : Olen kihloissa.

Monta vuotta olette olleet yhdessä ? : noin 3 vuotta.

Onko teillä lapsia ? : Ei ole.

Onko teillä lemmikejä ? : Ei ole.

Tupakoitko ? : En, mutta olen aikoinaan polttanut ja lopettanut sen terveydeni suojaamiseksi.

Mitä olet opiskelut ? : Olen opiskelut Kokki-alaa 3 vuotta ja nyt tällä hetkellä petraan lisää
                                       Ruotsinkieltä Intro-kurssilla, josta sen jälkeen siirrymme joko B tai
                                       C-kurssille.

 Mikä on toive ammattisi ? : Toive ammattini on bussikuski tai leipoja. En ole varma vielä.

 Lempivärisi ? : Liila ja meren sininen.

 Mitä teet yleensä tietokoneella/läppärillä ? : Luen uutisia ja puhun ystävieni kanssa facebookissa.

 Entä puhelimella ? : Pelaan useimmiten Hay Day - nimistä peliä tai katson instagramia, kirjoittelen
                                    ystävien-tai perheeni kanssa viestejä.

Katsotko televisiota ? : Kyllä, mutta nyt ei ole jaksannut kuin vain laittaa telkkari päälle ja
                                        samalla kirjoittaa kurssiin liittyviä aiheita ylös kurssivihkooni.

Kuunteletko musiikkia ? : Kyllä, aina kun kävelen koulutukseen, laitan korvakuulokkeet korvilleni
                                              ja kuuntelen musiikkia, yleensä kuuntelen neutraalia ja techno ja dance
                                              tapaista musiikkia.

Lempiruokasi ? : Lempiruokani on Lasagne/makaroonilaatikko, tykkään aina itse tehdä oman
                              ruokani.

Tekemäni makaroonilaatikko.

 Harrastuksesi ? : Valokuvaaminen,
                                piirtäminen,
                                leipominen,vaunujen -
                                kunnostaminen,
                                Sisustaminen.

Mitä tykkäät tehdä ? : Tykkään , nukkua,
                                        tehä ruokaa, sisustaa,
                                        shoppailla.

Rantatie

  Mitä inhoat eniten ? : En osaa oikein sanoa,
                                        mitä inhoan. Ehkä,
                                        yksi mikä on ruoka niin
                                        Kaalilaatikko.

Miten rentoudut ? : Juomalla kahvia,
                                   kuunnellen musiikkia,
                                   kuumassa suihkussa.

                             
     
Mikä on lempijuomasi ? : Kahvi yleensä, tee joskus (varsinki flunssas)

Lempiherkkusi ? : Sipsit yleensä tai mars-suklaapatukka

Lempipaikkasi ? : Rantatie, varsinkin kesäisin!

Lempimaa ? : Niitä on monia, mutta : Australia, Italia, Iso-Britannia, Espanja ja Yhdysvallat.

Missä olet käynnyt/matkustelut ? : En ole käynnyt missään Eurooppanmaissa kuin vain Suomessa
                                                            ja Ruotsissa. Mutta Porvoo, Kouvola, Myllykoski, Anjala,
                                                            Riihimäki, Vantaa, Nikkilä, Helsinki, Espoo ja Rautalampi,
                                                            Södertälje, Haninge, Älvsjö ja Tukholma.

Monta lasta haluat tulevaisuudessa ? : Haluan ainakin 3-5 lasta, riippuen miten elämä sallii.

Onko sinulla autoa ? : Ei ole

Persoonasi ? : Olen yleensä iloinen, auttavainen ja sosiaalinen.


Toivottavasti tälläinen esittely juttu on teidän mielestä hyvä ja voin näitä keksiä myöhemminkin! Nyt kuitenkin alkaa olemaan nälkä ja samoin väsynnyt, että ei jaksa enempää kirjoitella, mutta yksi aihe kuitenkin on vielä tässä elikkä;

Meillä on tällä hetkellä lastenvaunut myynnissä! Jos joku on kiinnostunut, laita kommenttia kenttään. Myymme sen takia ne pois, että huomasimme ne olevan väärät meille ja sain idean alkaa kunnostamaan vanhaa retro vaunuja Emmaljungaa. Kunhan ensi saisi myytyä meidän Crescent Classic Kombivaunut 2015 vuoden mallia. Vaunusta on pidetty hyvä huoli ja ne on kuin uudet.
Crescent Classic Kombivaunut
Crescentissä on hyviä ominaisuuksia ja on hyvin turvallisesti suunniteltu.

Emmaljunga on tällä hetkellä mulla mielessä, oon jo löytännyt sopivat vaunut, mutta en voi ostaa ennen kuin nämä Crescentit on väistyneet tieltä pois. Olen jo alustavasti käynyt katsomassa vedenkestäviä kankaita, kangasliikeestä. 

  Suunnitelmissa siis on laita uuteen uskoon ja
  saada niistä kuin uudet. Mutta tästä
                                                                                         projektista tulen kertomaan myöhemmässä
                                                                                         julkaisussa!
Emmaljunga Retro

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

piinainen kosketusallergia!

Halusin hiukan tulla avautuu mua piinaavasta asiasta eli kosketusallergia! 2014 syyskuussa starttasi 3-vuoden koulutus kokin-linjalla. Tietty se vei multa voimia todella paljon, koska kyseessä oli viimeinen vuosi tärkeinten ja rakkaiden ystävien kanssa ennen tietä aikuisuutteen. Syyskuussa kuitenki alko ilmennetä aluksi harmitonta vaivaa, mut se paheni kuukausi kuukaudelta. Huomasin ett toiseen käteeni ilmesty pieniä vesikennomaisia pisaroita, jotka kutis todella paljon. Ihme oli ett kestin sitä, mut pahensin sitä raapimmalla niin ett se vaikeinakin aikoina tulehtu ja turpos. Se oli aika piinallista, koska jatkuvasti käsi oli kipeä, haavainen, kuivunnu ja täynnä noita himpatin vesikennoja, mistä en viel osannu huolestua. Päätin vasta 2015 helmikuussa lähteä käymään lääkärillä näyttämässä, joka mittasi ihan tavallisen viivoittimen avulla sitä ekseeman tapaista vesikennoja. En saannut muuta vastausta kuin epäilyn sieni-infektiosta ja määräyksen Bemetsonin-voiteeseen ja nopeasti mennä labran puolelle ottamaan näytettä, jossa ystävällinen labran nainen laittoi tyynyn käteni alle ja alkoi pienellä veitsellä raapimaan ihoa irti pieneen putkiloon. Varmasti voitte kuvittela kuinka kipee se oli sen jälkeen! Jäin mietimään vielä, miksi en saannu mitään käteni suojaksi vaan jouduin lähteä käsi kipeänä kotia päin, jossa laitoin sideharson. Seuraavana päivänä kuitenkin lähdin terveydenhoitajan luokse koulussa, jossa sain onneks siteen siihe ettei tarvis kitua sitä kipua mitä pienestä kosketuksesta tuli. Helmikuun puoles välis sain puhelimetse negatiivisen vastauksen tuloksista ja olin huikeesti helpottunu ettei se ollu sieni-infektio. En saannu ikii tietää kuitenki sitä mikä se oli ja mistä johtu ja se jäi mieltä painamaan. En edes viitsinyt lähteä uuteen tutkimukseen kun käsi parani 4 vk kuurivoiteella. nyt on taas kulunnu vuosi kun käsi oli paremmas kunnos ja 2016 syyskuus alko oireilemaan uudestaan, mutta yhdes sormes. Se kutina mikä siitä lähti tuntu taas liian vaikealta ymmärtää itsekään ett mistä oli kyse. Sain sormen hoidettua 2-3 kertaa hyvään kuntoon, mut ei se enään auttanu vaan se lähti leviämään toiseen sormeen. Joulukuun alussa onneks hellitti ja aloin miettimään syitä ja nyt vast tiiän, mikä aiheuttaa mulle tätä kärsimätöntä piinaa ja se aiheuttaja oli Muovi! Yksinkertaisesti taisin olla muoville allerginen. Jos kannoin kauppakassia se aiheutti molempiin käsiin lisää näitä vesikennoja niin ett oon meinannu itkeä siitä etten pääse eroon näistä! Oon kyllästyny, väsynny ja itkuinen melkein siitä kuinka en tajunnu sitä aikaisemmin. En tietenkään draamaa tässä itsestäni, mutta haluan herättää muissakin sitä keskustelua, kuinka kosketusallergia on piinallista käsissä. Oon käyttäny vaikka mitä voiteita, mutta ne ei helposti tepsi.

Kokeilin käsien liottamista kuumassa vedessä, joka kivast kutisee, sen jälkeen laitoin aina Helossanin voidetta. Helossanin voide näytti tepsivän hyvin, mut se voide teki takapakin ja pahens loppujen lopuks ihoa. Sain mieheltäni onneks yllätykseks Korresin vartalorasva-setin, miss oli Body Milk;iä ja Body Butter;ia. Kokeilin Body milk;iä, joka kosteutti hyvin ihoa ja auttoi. Kuitenki lopahti se innokas voiteiden käyttö ku alko turhauttaa ja raivostuttamaan kun ei mikään auttanu käsien paranemiseen, vaan uudestaan ja uudestaan paheni.
Keksin kokeilla kuolleenmeren suolaa hieroen käsiini ensin  ennen kuin laitoin käteni hautumaan kuumaan veteen 30 minuutiksi. Hieroin hyvin sitä käteeni, joka puolelle ja laskin käteni kuumaan veteen, aluks se tuntu kutiavalta ja kirvelevältä kokemukselta, mut loppujen lopuks nauroin kutinan johdosta. Pari kertaa ku tein tätä samaa kaavaa 2:en päivän aikana se auttoi ja aukasi hyvin nää vesikennot pois, samalla puhdistaen ihon alta. Tietty ei ny ihan kaikkee poistannu sata  prosenttisesti mut kuitenkin lievitti paljon tätä iho ongelmaa. Nyt onneks käsi on parantumaisillaan ja näyttää siltä ettei se tosta noin vain häviä yhellä voiteen kerralla. Muistan kuitenkin saanneeni täältä ruotsin puolelta kuurivoiteen nimeltään Emovat. Oon sitä käyttäny vieläkin aamut ja illat , hiukan on alkannut parantumaan eiköhän se tästä.

Kosketusallergia on kuitenki ilmenny kanss omasta Sony puhelimesta ja tutkiessani tarkkaan tietoja netistä oon joutunu totemaan, että puhelimenkin takakansi on kovettetua muovia! Tuli tilattua siis netistä 12 euron arvoinen nahkainen suojakotelo, toivottavasti tulee maanantaina, että pääsis käsi paranemaan !


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusi vuosi 2017

Uusi vuosi vaihtui yöllä 2017 ja huikeanmoiset ilotulitukset nähty ikkunan kautta. Huomasin kuitenkin täällä Ruotsin puolella ettei oikeen kellään ollut intoa ilotuliteita ampua ja syy yllätti hyvin miut! Syynä on se, että ollaan otettu lemmikit ja muut eläimet huomioon siitä ettei ilotulitus stressaisi eläimiä. Itse en ole mikään ilotuliteiden ystävä, vaikka on kiva katsella upeita ilotulituksia. Olen jotenkin tyytyväinen siitä että eläimet otetaan huomioon ja sekä tärkeimpiä unohtamatta ihmisiä. On varmasti monia ihmisiä, jotka pelkää ilotuliteita tai niistä on jonkinlaiset traumat. Itse pelkäsin 15-vuotiaaksi asti ilotuliteita kunnes äitini otti kädestä kiinni ja lohdutti ettei ole mitään hätää. Nykyään pystyn katsoa ikkunasta ilotulituksia.

Kelailin päässäni muistoja 2016 vuodelta ja laajalti mahtuu paljon kerrottavaa muistoja, mutta kaikki ei mahdu yhdelle sivulle. Se kuinka oon oppinnu uusia asioita, on ollu miulle erittäin arvokasta. Arvokasta se, että on vastuu ja itsenäistyminen. Rahan käytöstä olen oppinut ettei kaikkea voi ostaa vaan pitää punnita sen mukaan, että saa maksettua hammaslääkäri kulut jne.. Nekin kirpaisee, mutta onhan se itsestään pidettävä huoli.
Mietin kevättä, kesää ja syksyä, kuinka se on muuttanut elämääni hyvään suuntaan. Otin ensi askeleeksi muuttaa uuteen maahan eli Ruotsiin ja lähdin omille teilleni selviämään, vaikka tie oli kivinen ja kuoppainen. Silti olen selvinnyt tähän päivään asti. Muuttuin aikuiseksi ja nyt olen tässä hetkessä elännyt. Ehkä toistelen monta kertaa samoja sanoja, jotka tässä tai aikaisimmissa teksteissä on näkynnyt, painostan sillä itseäni kuinka tärkeä askel se on ollut elämässäni!

On ollut iloa, surua, naurua, itkua jne.. Mutta silti jokaisesta päivästä on tullut ainutlaatuisia. Rantatiellä vietetyistä ajoista on tullut miulle tärkeitä ja ikimuistoisia, muistan kuinka kesällä päivät vietettiin mieheni kanssa aurinkoa ottaen tai pelaten sulkapalloa. Myös kesääseen mahtuu sekin kun molemmat vanhempani tulivat käymään ekaa kertaa meidän luona, nähden miehen perhettä ja kaupunkia. Nämä on mun mielestä ollu parhaita asioita. Tietenkin ikävä ja kaipuu on ollu samalla perhettäni kohtaan ja tiedän sen että aika on menny liian nopeasti etten ole kerennyt käymään Suomen puolella, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus käydä Suomessa perheeni luona.
Huomenna on hampaanpoisto mikä on paljon mietittäny mieltä ja vaivannu hiukan, ollaan luettu lisää infoa rauhoittavasta lääkeestä (midazolam). Toivottavasti hampaanpoisto sujuu hyvin ja vältytään ikäviltä kommeluksilta. Tiedän ja tiedostan vain sen itse, että haluan rauhoittavaa lääkettä. Koska suomessa hammaslääkäri käynnit on vaikuttanu minnuun paljon negatiivisesti niin että on muodostunu hammaslääkäripelko.
Koen itteleni hyväks sen, että saan rauhoittavaa ja että kykenen menemään hampaan ottamaan pois. minusta jo näkee ulkopäin, että jännitän. Mut sehän on normaali asia.
Hammaslääkäripelkoani en pysty ymmärtämään, miksi minua kohdeltiin huonosti ja miksi ei otettu vakavasti puheittani? Mutta en välitä vaan annan olla. Koska huomenna on iso päivä, jännitän jo etukäteen ja mietin mitä ne tekee. Mut silti olen iloinen siitä että pääsen eroon rikkinäisestä hampaasta ja että se ei pääse vakavammin tulehtumaan.

Tää julkasu on sekavainen, koska mun ajatukset on nyt jo huomisessa päivässä. Mutta menen kuitenkin positiivisin mielin hammaslääkäriin. Olis monta juttua, joita haluaisin jakaa teidän kanssanne, mut nyt alkaa voimat hiipua pitsan johdosta ja alkaa väsyttämään kirjoittaminen.
Mutta huikeeta kuitenkin on, että on arvokas elämä! Nauttikaa ja viettäkää tärkeiden ihmisten kanssa vuotta 2017 !

Hyvää uutta vuotta 2017 !